W.A. Mozart: Figaron häät (1786)Libretto Lorenzo Da Ponte
Ennen Figaron häiden ensi-iltaa, Salieri ja Righini Mozartin lailla olivat valmistelemassa oopperaa tilaustyönä Joosef II:lle ( Pyhä Rooman keisari ja Itävallan arkkiherttua vuodesta 1765), ja nämä kolme kilpailivat siitä, kenen ooppera päätettäisiin esitellä ensin yleisölle.. Mozart kuulemma uhosi polttavansa teoksensa, mikäli Figaron häät ei herättäisi Joosef II:n suurinta mielenkiintoa. Figaron häät kuitenkin oli lopulta Joosef II:n valinta. Kuten tavallista, Mozart räätälöi teoksensa laulajiensa yksilöllisten äänellisten ominaisuuksien perusteella. Alkuperäinen miehitys työskenteli valmisteluvaiheessa läheisessä yhteistyössä Mozartin kanssa, saaden tältä suoraa ohjeistusta sekä musiikillisesti että draamallisesti. Wieniläinen yleisö odotti Figaron häitä kiinnostuneena, sillä teos perustui Beaumarchaisin kohuttuun teokseen. Libreton laatija Lorenzo Da Ponte kuitenkin jätti vähemmälle huomiolle teoksen poliittisesti kumouksellisen sanoman ja laati libretosta ensi-sijaisesti romanttisen komedian. Ponten librettoa pidetään hänen yhtenä suurimmista taidonnäytteistään.
Da Ponte ensinnäkin onnistui lyhentämään Beaumarchaisin erittäin pitkän viisinäytöksisen näytelmän Mozartin tarkoituksiin ja oopperaan sopivaksi, ja toisaalta peittämään ja poistamaan tekstistä Joseph II:sta mahdollisesti loukkaavat poliittiset viittaukset. Pontella oli tekstin suhteen toisaalta runollisia tavoitteita, toisaalta hän halusi säilyttää B:n nokkelan, hienostuneen ja monimutkaisesti organisoituneen tyylin, ja hänen katsotaan onnistuneen siinä. Le Folle Journée, ou Le Mariage de Figaro on toinen B:n kolmen näytelmän trilogiassa. Samat henkilöt esiintyvät Figaroa kehystävissä teoksissä Le Barbier de Séville ja La Mére Coubable. Neljäs B:n suunnittelema näytelmä jäi kirjoittamatta. Figaron häät on ranskalaisen näytelmäkirjallisuuden pisimpiä ja kompleksisimpia. Monimutkaisen tarinan lomassa B tuo esille ajan mentaliteetin ja tavat sekä tuona aikana esille nousseet herkät sosiaaliset ja poliittiset aiheet. Sisällön sanotaan liittyneen läheisesti B:n omaan elämään, ja hänen piirteitään voidaan nähdä sekä Cherubinossa että Figarossa. Hänen empaattisen ja oivaltavan tavan kuvata naisia Figaron häiden rooleissa sanotaan kumpuavan hänen omasta suhteestaan naisiin.
Jatkuva liike on oopperan henki. Mozartin musiikki on saumoiltaan tiukasti yhteennivottua ja aina funktionaalista – hän vie toimintaa ja juonta eteenpäin, kun samalla kuvaa jatkuvasti karaktäärejä, tunnelmaa ja emootiota.
Poikkeuksellisen suuri osa oopperasta muodostuu ensemble-laulusta, noin 50%. Näissä ensemble-kohtauksissakin on läsnä koko ajan draamallinen karakterisointi, ensemblet ovat itsessään miniatyyrikohtauksia.
Kiihkeys kuvaa Figaron häiden juonta, juonenkäänteitä on runsaasti ja monimutkaiset persoonat kietoutuvat jatkuvasti muuttuvien tilanteiden kautta toisiinsa. Juoni tuntuu olevan pelkkää tapahtumien hektistä vyyhtiä, mutta toisaalta samalla voi havaita hahmojen kehittyvän ja suhteiden hienovaraisesti muuttuvan kohtaus kohtaukselta.
Karaktäärit eivät suinkaan ole yksitasoisia, vaan Mozart kuvaa kutakin hahmoa emotionaalisessa syvyyydellä, joka on epätyypillistä sekä opera buffalle että opera serialle. Mozart rakentaa stereotyypeistä dramaattisia persoonallisuuksia, mikä näkyy sekä musiikissa että toiminnassa. Figaron häiden menestyksen avaimena pidetään hahmojen humaanisuutta, voimme samaistua niihin. Vaikka Figaron häiden tapahtumat lopussa seestyvät, ei katsoja silti oleta Almavivojen elävän onnellisena elämänsä loppuun saakka, ja toden totta molemmat päätyvätkin erinäisiin rakkaudellisiin seikkailuihin Figaron häiden jälkeen.
Susanna hahmona Monet pitävät Susannaa yhtenä päähenkilöistä. Hän on olennaisesti läsnä juonen kulussa ja linkki kaikkien muiden henkilöiden välillä, jotka tuntevat vetoa Susannan viehättävään itsetietoisuuteen. Susannaa kuvataan nokkelaksi nuoreksi naiseksi, älykkääksi ja iloluonteiseksi, mutta ilman subrettirooleille tyypillistä mautontakin kepeyttä ja yksinkertaisuutta. Susannaa pidetään yhtenä ihailtavimmista Mozartin luomista sankarittarista, joka säteilee rakkatta ja lojaalisuutta, ja tasapainottaa muita oopperan hahmoja. Susannaa pidetään ennen kaikkea joustavana ja sinnikkäänä (resilient). Hän esiintyy eleganttina ja kaunistapaisena hahmona luokkarajojen hallinnoimassa maailmassa. Hän tasapainottelee kahden areenan välillä, omansa sekä Kreivin ja Kreivittären; selviää tapahtumien hullusta vyyhdistä nokkeluudellaan ja maalaisjärjellään. Susannan hahmon rentoutunein ja hänen olemustaan syvimmin kuvaava hetki on hänen aariansa Deh vieni non tardar, jota pidetään yhtenä Mozartin kauneimmista. Susannan luoja oli englantilainen sopraano ja Mozartin läheinen ystävä Nancy Storace, jota pidettiin Joosef II:n hallinnoiman oopperan buffa-produktioiden prima donnana. Mozart kirjoitti Susannan roolin hänelle sekä myös konserttiaarian Ch'io mi scordi di te, K.505. Mozart tunsi Nancyn sosiaalisesti ja ammatillisesti hyvin, ja hänet tunnettiin Mozartin yhtenä lempilaulajista. Nancyn veli oli Mozartin oppilas. Storacet olivat myös Da Ponten tuttuja. Nancyn menestystä pidetään näiden taiteellisten suhteiden kulminoitumana. Nancy sai koulutuksensa kastraatti Venanzio Rauzzinilta. Koulutuksessa painotettiin joustavuutta ja elastisuutta, viimeisteltyä lausumista sekä materiaalin tarkkaa valintaa. Vaikka Nancyn ääntäkin pidetään hänen käyntikorttinaan, hänen viehättävän olemuksensa väitetään pitäneen häntä pinnalla. Nancyn ura kääntyi laskuun äkkiä hänen äitinsä ikävän toiminnan seurauksena.
Musiikillinen perspektiivi
Vuonna 1783 Mozart, kolmen saksalaisen oopperan säveltäjä halusi näyttää mitä voisi tehdä italialaiselle oopperalle, muodosti tiimin libretisti Da Ponten kanssa kirjoittaakseen kolme kaikkien aikojen suurimpana pidettyä italialaista oopperaa. Figaron häiden sanotaan yhdistävän Mozartin ajan musiikin ja oopperan parhaat ominaisuudet. Se ei ole ranskalaista musiikkia, eikä italialaista ooppera buffaa eikä raskasta saksalaista laulunäytelmääkään. Sen emotionaalinen realismi sekä rakenteellinen hienovaraisuus ovat wieniläisklassismin ominaispiirteitä. .Figaron häät oli ensimmäinen suuri enembleooppera, 28:sta numerosta vain 14 on aaroita, joista niistäkin neljä usein jätetään pois. Susanna laulaa vain kaksi aariaa (Venite inginocchiatevi sekä Deh vieni non tardar) mutta hänen roolinsa on oopperamaailman pisimpiä ja vaativimpia; Susanna on lavalla lähes koko ajan ja jo ensimmäisessa näytöksessä laulaa kolme duettoa, trion ja kaikissa koko oopperan isoissa ensemblekohtauksessa. Susannan roolia vaatii laulajalta erityistä keskittymistä. Sanotaan, että produktion täytyy valita miehitykseensä ensin Susanna valitakseen muun miehityksen tähän sopivaksi. Susanna on hyvä esimerkki siitä, kuinka Mozart opera buffalle epätyypillisesti vie hahmonsa karaktärisoinnin stereotyypittelyä syvemmälle. Susannan viimeisen näytöksen aariassa Deh vieni non tardar Susanna näyttää todellisinta syvintä olemustaan osoittautuen romanttiseksi, vakavaksi, ja sensuelliksi; värikkääksi ja moniulotteiseksi naiseksi. Sanotaan että tässä kohtauksessa Susanna osoittaa, että hänen nokkeluutensa vain sävyttää hänen lämminsydämisyyttään, mutta hän ei lopulta kuitenkaan kompastu siihen. Mirella Freni on sanonut Susannan olevan aito ja kokonainen nainen, jolla on kaikki ja joka ymmärtää kaiken. Susannan rooli kirjoitettiin Nancy Storacelle tämän äänellisiä vahvuuksia ja heikkouksia silmällä pitäen. Nancyn ylärekisterin sanotaan olleen ongelmallinen ja äänen melko tavallinen ja hänen suurina vahvuuksinaan pidettiin hänen viehättävyyttääb, draamallista vaistoaan, tyylitajua ja koomillista kykyä. Susannaa eräässä Mozartin aikaisessa produktiossa laulanut Adriana Ferrarese edusti laulajaa jollaisen Mozart ei nimenomaan olisi halunnut esittävän Susannaa. Ferrarese pakottikin Mozartin säveltävän Deh Vienin tilalle toisen, enemmän koloratuurityyppisen aarian sekä toisenkin korvaavan aarian erään dueton tilalle. Deh vieni on konstailematon (artless) aaria; suora, hienostunut ja hypnoottinen. Resitatiivia (recitativo accompagnato) edeltää recitativo secco, jossa laulavat Marcellina, Figaro, Kreivi ja Susanna. Susannan viimeiset sanat kuvaavat hänen intentiotaan, leikkimielistä kostoa. Mozartin Allegro vivace assai on orkestraalinen johdanto, mutta kuvaa myös olennaisesti Susannan eloisuutta ja vilkkautta. Resitatiivin sävy on kepeä; jouset, trillejä sekä terävää rytmiikkaa. Jossain vaiheessa resitatiivia Susannan pelaaminen vaihtuu sävyltään sydämellisemmäksi. Resitatiivi on tarkoitettu laulettavaksi aproggiaturaa käyttäen fraasien lopuissa. (Mozart sävelsi myös melkein loppuun korvaavan resitatiivin korvaavalle aarialle Non tardar, amato bene, mutta ei viimeistellyt aariaa.) Mozart käyttää muutamia välineitä kuvatakseen lämmintä sentimentaalisuutta. Hän käyttää hellää ja herkkää 6/8- pastoraalirytmiä. Hän luo hillityä draamallista jännitettä tasaisesti nousevalla ja laskevalla melodialinjalla. Hän päättää lähes jokaisen fraasin feminiinisesti kadenssiin. F-duuri kuvastaa jännityksettömyyttä ja avosydämisyyttä. Mozart lisää sävyä myös orkestraatiolla; hän mm. yhdistää fagotin ja oboen unisonoon ja duettoon herkullisilla tavoilla. Hän käyttää puupuhaltimia kamarimusiikille tyypillisellä tavalla, joka kuuluu välisoitoissa aarian läpi; staccato-kuudestoistaosasävelet ja nouseva sävelkulku lisäävät leikkisyyttä ja iloa. Jousien pizzicato aarian alusta lähtien luovat serenaadimaisen sävyn. Susannan ensimmäisestä kolmesta Vieni!- huudahduksesta alkaen musiikki muuttua kompleksisemmaksi. Kolme viimeistä nousevaa laulufraasia kuvastavat rakkautta. Viimeinen appoggiatura sanalla rose on kuin ruusun terälehden höyhenenkevyt kosketus sen pudotessa maahan. Kahdella fermaatilla aarian lopussa Mozart antaa vapauksia laulajalle tunteidensa persoonalliseen ilmaisuun koristelun avulla. Deh vienin tempon tulisi kuvata sekä vilpittömyyttä, iloa ja hilpeyttä että hiljaista intohimoa. Monissa julkaisuissa esiintyvä andante ei ole Mozartin, joskaan se ei ole epäsopivakaan, kunhan muistetaan ettei andante tarkoita hidasta. Mikä tahansa tempo valitaan, sen tulisi kuvata “puron solinaa” ja “leikillistä tuulahdusta”. Sen puitteissa täytyy ilmaista sekä Susannan kaipausta että hänen nauruaan. Susannan aariaa pidetään yhtenä oopperamaailman täydellisimmistä. Richard Strauss kirjoitti 1944: “ In Susanna`s garden aria...Eros himself sings in Mozart`s melody: Love in it`s most beautiful, purest forms speaks to our feelings”. Juoni
Oopperan tapahtumat sijoittuvat 1700- luvun puoliväliin, Kreivi Almavivan linnaan, joka sijaitsee Espanjassa lähellä Sevillaa. Päähenkilöitä ovat kreivi ja kreivitär Almaviva, kreivin kamaripalvelija Figaro ja kreivittären kamarineito Susanna. Myös paašipoika Cherubino, lääkäri Don Bartolo, lääkärin taloudenhoitaja Marcellina, laulunopettaja Don Basilio, tuomari Don Curzio, kreivin puutarhuri Antonio sekä puutarhurin tytär Barbarina ovat tämän koomisen oopperan keskeisiä henkilöitä. IHäitään valmistellessa, sulhanen Figaro, palvelija, saa tietää työnantajallansa kreivi Almavivalla olevan suunnitelmia hänen morsiamensa Susannan suhteen. Nokkela Figaro vannoo mielessään päihittävänsä kreivin. Ei kulu kauaakaan, kun Bartolo saapuu palvelijoiden luo kodinhoitajansa Marcellinan kanssa, joka vaatii Figaroa menemään naimisiin kanssaan kuitatakseen velan jota Figaro ei kykene maksamaan. Susannan ja Marcellinan syytellessä toisiaan paikalle saapuu Cherubino, joka avoimesti on kiinnostunut kaikista naisista (Non so piu cosa son). Hän piiloutuu kreivin saapuessa; kreivi on tulistunut löydettyään Cherubinon flirttailemassa puutarhurin tyttären kanssa. Kreivi piiloutuu laulunopettaja Don Basilion saapuessa paikalle, mutta astuu esiin Basilion esittäessä, että Cherubino olisi kiinnostunut kreivittärestä. Kreivi hurjistuu löytäessään Cherubinon huoneesta. Figaro lähtee palvelijoiden luo ja kuulee heidän puhuvan kreivin suunnitelmista Susannan suhteen; kreivi aikoo hyödyntää ensiyön oikeuttaan susannan kanssa. Kreivi määrää Cherubinon rykmenttiin Sevillassa, ja Figaron pitämään tätä silmällä. II Makuukammarissaan kreivitär suree kreivin häilyvää rakkautta(Porgi, amor ), mutta punoo juonta harhauttaakseen tätä, Figaron ja Susannan kannustamana. He aikovat lähettää Susannaksi naamioituneen Cherubinon viettelemään kreiviä. Susanna ja kreivitär alkavat pukea Cherubinoa.(Venite, inginocchiatevi! )Susannan poistuessa hetkeksi, kreivi koputtaa vaatii päästä sisään lukitusta ovesta, Cherubino piiloutuu kaappiin. Kreivin kuullessa ääntä kaapista, kreivitäs väittää Susannan olevan kaapissa. Kreivi ei usko ja haluaa avata oven; he lähtevät hakemaan välineitä oven avaamiseen. Taustalta tapahtumaa seurannut Susanna auttaa Cherubinoa karkaamaan ikkunasta, ja piiloutuu itse kaappiin. Sekä kreivitär että kreivi ovat hämmästyneitä löytäessään hänet sieltä hetken kuluttua. Kaikki on hyvin kunnes puutarhuri Antonio ryntää hurjistuneena sisään; ikkunan olla olleet kurjenpolvet ovat murskaantuneet. Figaro, joka on saapunut sisään ilmoittaakseen hääjärjestelyjen olevan valmiit alkamaan, väittää itse hypänneensä ikkunasta ja teeskentelee satuttaneensa jalkansa. Marcellina, Bartolo ja Basilio ryntäävät sisään vaatien Figaroa tilille. Tämä ilahduttaa kreiviä, sillä se antaa syyn häiden lykkäämiseen. III Häiden tapahtumapaikalla Susanna lupailee kreiville romanttista tapaamista puutarhassa.(Crudel, perché finora) Kreivi on alkanut epäillä ja ymmärtää Susannan punovan juonta Figaron kanssa. Marcellinan on ällistynyt mutta innoissaan saadessaan tietää Figaron olevan hänen kauan kadoksissa ollut poikansa. Kreivitär ja Susanna laativat kirjeen kreiville, jossa Susanna kutsuu kreivin illalla puutarhaan. (Sull`aria) Myöhemmin hääseremonian ollessa käynnissä, Susanna toimittaa kreiville kirjeensä, jossa ohjeistaa kreiviä palauttamaan kirjeen sinetti. IVKreivi laittaa Barbarinan asialle toimittamaan sinettiä takaisin Susannalle, mutta Barbarina hävittää sinetin. Figaro löytää Barbarinan etsimässä sinettiä, ja suuttuu saadessaan tietää Susannan lähettäneen kirjeen kreiville. Susanna ja kreivitär ovat pukeutuneet toistensa vaatteisiin. Marcellinan on tiedottanut Susannaa siitä, että Figaro luulee tämän olevan uskoton. Susanna kreivittäreksi pukeutuneena laulaa Figaron kuullen rakkauslaulun kreiville (Deh vieni), kiusoitellakseen Figaroa. Cherubino saapuu paikalle ja liehittelee Susannaa (kreivitärtä). Kreivi saapuu paikalle häätämään tätä, ja lyö pimeässä vahingossa Figaroa. Kreivi alkaa vietellä Susannaa (kreivitärtä) ja antaa tälle sormuksen. Kreivittäreksi pukeutunut Susanna saapuu toisaalla Figaron luo; Figaro erehtyy ensin luulemaan häntä kreivittäreksi, kunnes tunnistaa morsiamensa äänen, päättää mennä mukaan huijaukseen, ja esittää olevansa rakastunut "kreivittäreen". Huijaus onnistuu, ja Susanna menettää menee pois tolaltaan, kunnes Figaro paljastaa tunnistaneensa Susannan. He päättävät yhdessä jatkaa komediaa. Kreivin saapuessa paikalle Figaro ja kreivittäreksi pukeutunut Susanna huijaavat kreiviä ja Figaro julistaa rakkauttaan "kreivittärelle". Hetkeä myöhemmin kaikki anovat kreiviä antamaan anteeksi Figarolle ja "kreivittärelle". Kieltäytyy toistuvasti, kunnes paikalle saapuu oikea kreivitär. Kreivi huomaan tällä sormuksen. Nöyryytys ja katumus täyttävät hänet hänen ymmärtäessään, että oletettu Susanna jota hän yritti vietellä, olikin hänen vaimonsa. Hän anoo anteeksiantoa. Kreivitär antaa anteeksi, kaikki ovat tyytyväisiä ja vannovat juhlivansa läpi yön.
Giunse al fin il momento - Deh vieni non tardar
W.A. Mozart: Figaron häät (1786)Libretto Lorenzo Da Ponte
Ennen Figaron häiden ensi-iltaa, Salieri ja Righini Mozartin lailla olivat valmistelemassa oopperaa tilaustyönä Joosef II:lle ( Pyhä Rooman keisari ja Itävallan arkkiherttua vuodesta 1765), ja nämä kolme kilpailivat siitä, kenen ooppera päätettäisiin esitellä ensin yleisölle.. Mozart kuulemma uhosi polttavansa teoksensa, mikäli Figaron häät ei herättäisi Joosef II:n suurinta mielenkiintoa. Figaron häät kuitenkin oli lopulta Joosef II:n valinta.
Kuten tavallista, Mozart räätälöi teoksensa laulajiensa yksilöllisten äänellisten ominaisuuksien perusteella. Alkuperäinen miehitys työskenteli valmisteluvaiheessa läheisessä yhteistyössä Mozartin kanssa, saaden tältä suoraa ohjeistusta sekä musiikillisesti että draamallisesti.
Wieniläinen yleisö odotti Figaron häitä kiinnostuneena, sillä teos perustui Beaumarchaisin kohuttuun teokseen. Libreton laatija Lorenzo Da Ponte kuitenkin jätti vähemmälle huomiolle teoksen poliittisesti kumouksellisen sanoman ja laati libretosta ensi-sijaisesti romanttisen komedian. Ponten librettoa pidetään hänen yhtenä suurimmista taidonnäytteistään.
Da Ponte ensinnäkin onnistui lyhentämään Beaumarchaisin erittäin pitkän viisinäytöksisen näytelmän Mozartin tarkoituksiin ja oopperaan sopivaksi, ja toisaalta peittämään ja poistamaan tekstistä Joseph II:sta mahdollisesti loukkaavat poliittiset viittaukset.
Pontella oli tekstin suhteen toisaalta runollisia tavoitteita, toisaalta hän halusi säilyttää B:n nokkelan, hienostuneen ja monimutkaisesti organisoituneen tyylin, ja hänen katsotaan onnistuneen siinä.
Le Folle Journée, ou Le Mariage de Figaro on toinen B:n kolmen näytelmän trilogiassa. Samat henkilöt esiintyvät Figaroa kehystävissä teoksissä Le Barbier de Séville ja La Mére Coubable. Neljäs B:n suunnittelema näytelmä jäi kirjoittamatta.
Figaron häät on ranskalaisen näytelmäkirjallisuuden pisimpiä ja kompleksisimpia. Monimutkaisen tarinan lomassa B tuo esille ajan mentaliteetin ja tavat sekä tuona aikana esille nousseet herkät sosiaaliset ja poliittiset aiheet. Sisällön sanotaan liittyneen läheisesti B:n omaan elämään, ja hänen piirteitään voidaan nähdä sekä Cherubinossa että Figarossa. Hänen empaattisen ja oivaltavan tavan kuvata naisia Figaron häiden rooleissa sanotaan kumpuavan hänen omasta suhteestaan naisiin.
Jatkuva liike on oopperan henki. Mozartin musiikki on saumoiltaan tiukasti yhteennivottua ja aina funktionaalista – hän vie toimintaa ja juonta eteenpäin, kun samalla kuvaa jatkuvasti karaktäärejä, tunnelmaa ja emootiota.
Poikkeuksellisen suuri osa oopperasta muodostuu ensemble-laulusta, noin 50%. Näissä ensemble-kohtauksissakin on läsnä koko ajan draamallinen karakterisointi, ensemblet ovat itsessään miniatyyrikohtauksia.
Kiihkeys kuvaa Figaron häiden juonta, juonenkäänteitä on runsaasti ja monimutkaiset persoonat kietoutuvat jatkuvasti muuttuvien tilanteiden kautta toisiinsa. Juoni tuntuu olevan pelkkää tapahtumien hektistä vyyhtiä, mutta toisaalta samalla voi havaita hahmojen kehittyvän ja suhteiden hienovaraisesti muuttuvan kohtaus kohtaukselta.
Karaktäärit eivät suinkaan ole yksitasoisia, vaan Mozart kuvaa kutakin hahmoa emotionaalisessa syvyyydellä, joka on epätyypillistä sekä opera buffalle että opera serialle. Mozart rakentaa stereotyypeistä dramaattisia persoonallisuuksia, mikä näkyy sekä musiikissa että toiminnassa. Figaron häiden menestyksen avaimena pidetään hahmojen humaanisuutta, voimme samaistua niihin.
Vaikka Figaron häiden tapahtumat lopussa seestyvät, ei katsoja silti oleta Almavivojen elävän onnellisena elämänsä loppuun saakka, ja toden totta molemmat päätyvätkin erinäisiin rakkaudellisiin seikkailuihin Figaron häiden jälkeen.
Susanna hahmona
Monet pitävät Susannaa yhtenä päähenkilöistä. Hän on olennaisesti läsnä juonen kulussa ja linkki kaikkien muiden henkilöiden välillä, jotka tuntevat vetoa Susannan viehättävään itsetietoisuuteen. Susannaa kuvataan nokkelaksi nuoreksi naiseksi, älykkääksi ja iloluonteiseksi, mutta ilman subrettirooleille tyypillistä mautontakin kepeyttä ja yksinkertaisuutta. Susannaa pidetään yhtenä ihailtavimmista Mozartin luomista sankarittarista, joka säteilee rakkatta ja lojaalisuutta, ja tasapainottaa muita oopperan hahmoja.
Susannaa pidetään ennen kaikkea joustavana ja sinnikkäänä (resilient). Hän esiintyy eleganttina ja kaunistapaisena hahmona luokkarajojen hallinnoimassa maailmassa. Hän tasapainottelee kahden areenan välillä, omansa sekä Kreivin ja Kreivittären; selviää tapahtumien hullusta vyyhdistä nokkeluudellaan ja maalaisjärjellään.
Susannan hahmon rentoutunein ja hänen olemustaan syvimmin kuvaava hetki on hänen aariansa Deh vieni non tardar, jota pidetään yhtenä Mozartin kauneimmista.
Susannan luoja oli englantilainen sopraano ja Mozartin läheinen ystävä Nancy Storace, jota pidettiin Joosef II:n hallinnoiman oopperan buffa-produktioiden prima donnana. Mozart kirjoitti Susannan roolin hänelle sekä myös konserttiaarian Ch'io mi scordi di te, K.505. Mozart tunsi Nancyn sosiaalisesti ja ammatillisesti hyvin, ja hänet tunnettiin Mozartin yhtenä lempilaulajista. Nancyn veli oli Mozartin oppilas. Storacet olivat myös Da Ponten tuttuja. Nancyn menestystä pidetään näiden taiteellisten suhteiden kulminoitumana.
Nancy sai koulutuksensa kastraatti Venanzio Rauzzinilta. Koulutuksessa painotettiin joustavuutta ja elastisuutta, viimeisteltyä lausumista sekä materiaalin tarkkaa valintaa. Vaikka Nancyn ääntäkin pidetään hänen käyntikorttinaan, hänen viehättävän olemuksensa väitetään pitäneen häntä pinnalla.
Nancyn ura kääntyi laskuun äkkiä hänen äitinsä ikävän toiminnan seurauksena.
Musiikillinen perspektiivi
Vuonna 1783 Mozart, kolmen saksalaisen oopperan säveltäjä halusi näyttää mitä voisi tehdä italialaiselle oopperalle, muodosti tiimin libretisti Da Ponten kanssa kirjoittaakseen kolme kaikkien aikojen suurimpana pidettyä italialaista oopperaa. Figaron häiden sanotaan yhdistävän Mozartin ajan musiikin ja oopperan parhaat ominaisuudet. Se ei ole ranskalaista musiikkia, eikä italialaista ooppera buffaa eikä raskasta saksalaista laulunäytelmääkään. Sen emotionaalinen realismi sekä rakenteellinen hienovaraisuus ovat wieniläisklassismin ominaispiirteitä. .Figaron häät oli ensimmäinen suuri enembleooppera, 28:sta numerosta vain 14 on aaroita, joista niistäkin neljä usein jätetään pois.
Susanna laulaa vain kaksi aariaa (Venite inginocchiatevi sekä Deh vieni non tardar) mutta hänen roolinsa on oopperamaailman pisimpiä ja vaativimpia; Susanna on lavalla lähes koko ajan ja jo ensimmäisessa näytöksessä laulaa kolme duettoa, trion ja kaikissa koko oopperan isoissa ensemblekohtauksessa.
Susannan roolia vaatii laulajalta erityistä keskittymistä. Sanotaan, että produktion täytyy valita miehitykseensä ensin Susanna valitakseen muun miehityksen tähän sopivaksi.
Susanna on hyvä esimerkki siitä, kuinka Mozart opera buffalle epätyypillisesti vie hahmonsa karaktärisoinnin stereotyypittelyä syvemmälle. Susannan viimeisen näytöksen aariassa Deh vieni non tardar Susanna näyttää todellisinta syvintä olemustaan osoittautuen romanttiseksi, vakavaksi, ja sensuelliksi; värikkääksi ja moniulotteiseksi naiseksi. Sanotaan että tässä kohtauksessa Susanna osoittaa, että hänen nokkeluutensa vain sävyttää hänen lämminsydämisyyttään, mutta hän ei lopulta kuitenkaan kompastu siihen. Mirella Freni on sanonut Susannan olevan aito ja kokonainen nainen, jolla on kaikki ja joka ymmärtää kaiken.
Susannan rooli kirjoitettiin Nancy Storacelle tämän äänellisiä vahvuuksia ja heikkouksia silmällä pitäen. Nancyn ylärekisterin sanotaan olleen ongelmallinen ja äänen melko tavallinen ja hänen suurina vahvuuksinaan pidettiin hänen viehättävyyttääb, draamallista vaistoaan, tyylitajua ja koomillista kykyä.
Susannaa eräässä Mozartin aikaisessa produktiossa laulanut Adriana Ferrarese edusti laulajaa jollaisen Mozart ei nimenomaan olisi halunnut esittävän Susannaa. Ferrarese pakottikin Mozartin säveltävän Deh Vienin tilalle toisen, enemmän koloratuurityyppisen aarian sekä toisenkin korvaavan aarian erään dueton tilalle.
Deh vieni on konstailematon (artless) aaria; suora, hienostunut ja hypnoottinen.
Resitatiivia (recitativo accompagnato) edeltää recitativo secco, jossa laulavat Marcellina, Figaro, Kreivi ja Susanna. Susannan viimeiset sanat kuvaavat hänen intentiotaan, leikkimielistä kostoa. Mozartin Allegro vivace assai on orkestraalinen johdanto, mutta kuvaa myös olennaisesti Susannan eloisuutta ja vilkkautta. Resitatiivin sävy on kepeä; jouset, trillejä sekä terävää rytmiikkaa. Jossain vaiheessa resitatiivia Susannan pelaaminen vaihtuu sävyltään sydämellisemmäksi.
Resitatiivi on tarkoitettu laulettavaksi aproggiaturaa käyttäen fraasien lopuissa.
(Mozart sävelsi myös melkein loppuun korvaavan resitatiivin korvaavalle aarialle Non tardar, amato bene, mutta ei viimeistellyt aariaa.)
Mozart käyttää muutamia välineitä kuvatakseen lämmintä sentimentaalisuutta. Hän käyttää hellää ja herkkää 6/8- pastoraalirytmiä. Hän luo hillityä draamallista jännitettä tasaisesti nousevalla ja laskevalla melodialinjalla. Hän päättää lähes jokaisen fraasin feminiinisesti kadenssiin. F-duuri kuvastaa jännityksettömyyttä ja avosydämisyyttä.
Mozart lisää sävyä myös orkestraatiolla; hän mm. yhdistää fagotin ja oboen unisonoon ja duettoon herkullisilla tavoilla. Hän käyttää puupuhaltimia kamarimusiikille tyypillisellä tavalla, joka kuuluu välisoitoissa aarian läpi; staccato-kuudestoistaosasävelet ja nouseva sävelkulku lisäävät leikkisyyttä ja iloa. Jousien pizzicato aarian alusta lähtien luovat serenaadimaisen sävyn.
Susannan ensimmäisestä kolmesta Vieni!- huudahduksesta alkaen musiikki muuttua kompleksisemmaksi. Kolme viimeistä nousevaa laulufraasia kuvastavat rakkautta. Viimeinen appoggiatura sanalla rose on kuin ruusun terälehden höyhenenkevyt kosketus sen pudotessa maahan.
Kahdella fermaatilla aarian lopussa Mozart antaa vapauksia laulajalle tunteidensa persoonalliseen ilmaisuun koristelun avulla.
Deh vienin tempon tulisi kuvata sekä vilpittömyyttä, iloa ja hilpeyttä että hiljaista intohimoa. Monissa julkaisuissa esiintyvä andante ei ole Mozartin, joskaan se ei ole epäsopivakaan, kunhan muistetaan ettei andante tarkoita hidasta. Mikä tahansa tempo valitaan, sen tulisi kuvata “puron solinaa” ja “leikillistä tuulahdusta”. Sen puitteissa täytyy ilmaista sekä Susannan kaipausta että hänen nauruaan.
Susannan aariaa pidetään yhtenä oopperamaailman täydellisimmistä. Richard Strauss kirjoitti 1944: “ In Susanna`s garden aria...Eros himself sings in Mozart`s melody: Love in it`s most beautiful, purest forms speaks to our feelings”.
Juoni
Oopperan tapahtumat sijoittuvat 1700- luvun puoliväliin, Kreivi Almavivan linnaan, joka sijaitsee Espanjassa lähellä Sevillaa. Päähenkilöitä ovat kreivi ja kreivitär Almaviva, kreivin kamaripalvelija Figaro ja kreivittären kamarineito Susanna. Myös paašipoika Cherubino, lääkäri Don Bartolo, lääkärin taloudenhoitaja Marcellina, laulunopettaja Don Basilio, tuomari Don Curzio, kreivin puutarhuri Antonio sekä puutarhurin tytär Barbarina ovat tämän koomisen oopperan keskeisiä henkilöitä.
I Häitään valmistellessa, sulhanen Figaro, palvelija, saa tietää työnantajallansa kreivi Almavivalla olevan suunnitelmia hänen morsiamensa Susannan suhteen. Nokkela Figaro vannoo mielessään päihittävänsä kreivin. Ei kulu kauaakaan, kun Bartolo saapuu palvelijoiden luo kodinhoitajansa Marcellinan kanssa, joka vaatii Figaroa menemään naimisiin kanssaan kuitatakseen velan jota Figaro ei kykene maksamaan. Susannan ja Marcellinan syytellessä toisiaan paikalle saapuu Cherubino, joka avoimesti on kiinnostunut kaikista naisista (Non so piu cosa son). Hän piiloutuu kreivin saapuessa; kreivi on tulistunut löydettyään Cherubinon flirttailemassa puutarhurin tyttären kanssa. Kreivi piiloutuu laulunopettaja Don Basilion saapuessa paikalle, mutta astuu esiin Basilion esittäessä, että Cherubino olisi kiinnostunut kreivittärestä. Kreivi hurjistuu löytäessään Cherubinon huoneesta. Figaro lähtee palvelijoiden luo ja kuulee heidän puhuvan kreivin suunnitelmista Susannan suhteen; kreivi aikoo hyödyntää ensiyön oikeuttaan susannan kanssa. Kreivi määrää Cherubinon rykmenttiin Sevillassa, ja Figaron pitämään tätä silmällä.
II
Makuukammarissaan kreivitär suree kreivin häilyvää rakkautta (Porgi, amor ), mutta punoo juonta harhauttaakseen tätä, Figaron ja Susannan kannustamana. He aikovat lähettää Susannaksi naamioituneen Cherubinon viettelemään kreiviä. Susanna ja kreivitär alkavat pukea Cherubinoa.(Venite, inginocchiatevi! )Susannan poistuessa hetkeksi, kreivi koputtaa vaatii päästä sisään lukitusta ovesta, Cherubino piiloutuu kaappiin. Kreivin kuullessa ääntä kaapista, kreivitäs väittää Susannan olevan kaapissa. Kreivi ei usko ja haluaa avata oven; he lähtevät hakemaan välineitä oven avaamiseen. Taustalta tapahtumaa seurannut Susanna auttaa Cherubinoa karkaamaan ikkunasta, ja piiloutuu itse kaappiin. Sekä kreivitär että kreivi ovat hämmästyneitä löytäessään hänet sieltä hetken kuluttua.
Kaikki on hyvin kunnes puutarhuri Antonio ryntää hurjistuneena sisään; ikkunan olla olleet kurjenpolvet ovat murskaantuneet. Figaro, joka on saapunut sisään ilmoittaakseen hääjärjestelyjen olevan valmiit alkamaan, väittää itse hypänneensä ikkunasta ja teeskentelee satuttaneensa jalkansa. Marcellina, Bartolo ja Basilio ryntäävät sisään vaatien Figaroa tilille. Tämä ilahduttaa kreiviä, sillä se antaa syyn häiden lykkäämiseen.
III
Häiden tapahtumapaikalla Susanna lupailee kreiville romanttista tapaamista puutarhassa.(Crudel, perché finora) Kreivi on alkanut epäillä ja ymmärtää Susannan punovan juonta Figaron kanssa. Marcellinan on ällistynyt mutta innoissaan saadessaan tietää Figaron olevan hänen kauan kadoksissa ollut poikansa. Kreivitär ja Susanna laativat kirjeen kreiville, jossa Susanna kutsuu kreivin illalla puutarhaan. (Sull`aria) Myöhemmin hääseremonian ollessa käynnissä, Susanna toimittaa kreiville kirjeensä, jossa ohjeistaa kreiviä palauttamaan kirjeen sinetti.
IVKreivi laittaa Barbarinan asialle toimittamaan sinettiä takaisin Susannalle, mutta Barbarina hävittää sinetin. Figaro löytää Barbarinan etsimässä sinettiä, ja suuttuu saadessaan tietää Susannan lähettäneen kirjeen kreiville. Susanna ja kreivitär ovat pukeutuneet toistensa vaatteisiin. Marcellinan on tiedottanut Susannaa siitä, että Figaro luulee tämän olevan uskoton. Susanna kreivittäreksi pukeutuneena laulaa Figaron kuullen rakkauslaulun kreiville (Deh vieni), kiusoitellakseen Figaroa.
Cherubino saapuu paikalle ja liehittelee Susannaa (kreivitärtä). Kreivi saapuu paikalle häätämään tätä, ja lyö pimeässä vahingossa Figaroa. Kreivi alkaa vietellä Susannaa (kreivitärtä) ja antaa tälle sormuksen. Kreivittäreksi pukeutunut Susanna saapuu toisaalla Figaron luo; Figaro erehtyy ensin luulemaan häntä kreivittäreksi, kunnes tunnistaa morsiamensa äänen, päättää mennä mukaan huijaukseen, ja esittää olevansa rakastunut "kreivittäreen". Huijaus onnistuu, ja Susanna menettää menee pois tolaltaan, kunnes Figaro paljastaa tunnistaneensa Susannan. He päättävät yhdessä jatkaa komediaa.
Kreivin saapuessa paikalle Figaro ja kreivittäreksi pukeutunut Susanna huijaavat kreiviä ja Figaro julistaa rakkauttaan "kreivittärelle". Hetkeä myöhemmin kaikki anovat kreiviä antamaan anteeksi Figarolle ja "kreivittärelle". Kieltäytyy toistuvasti, kunnes paikalle saapuu oikea kreivitär. Kreivi huomaan tällä sormuksen. Nöyryytys ja katumus täyttävät hänet hänen ymmärtäessään, että oletettu Susanna jota hän yritti vietellä, olikin hänen vaimonsa. Hän anoo anteeksiantoa. Kreivitär antaa anteeksi, kaikki ovat tyytyväisiä ja vannovat juhlivansa läpi yön.
Giunse al fin il momento - Deh vieni non tardar
Persson:
http://www.youtube.com/watch? v=2X6oPxsb4BI
Miah Persson talking about Deh vieni
http://www.youtube.com/watch? v=RyMXthDzGMU
Rey:
http://www.youtube.com/watch? v=nGNQVtI5LvM
Upshaw:
http://www.youtube.com/watch? v=pcIYwIaQgX4&feature=related
Dove sono
http://www.youtube.com/watch? v=LLM5CFACTtA
Venite inginocchiatevi
http://www.youtube.com/watch? v=8ulPPYTQPUQ
Crudel! Perche finora
http://www.youtube.com/watch? v=Ss0vSS1YIMs
Non so piu cosa son cosa faccio
http://www.youtube.com/watch? v=YUh-eGXlbwo